Piti antaa tälle kirjoitukselle ensin nimeksi ”(Lisää) itsepalvelua ja edelläkävijyyttä” mutta Chicagon antama ensivaikutelma muutti sen nykyiseksi. Otsikkoon voisi lisätä vielä kolmanneksi kilpakumppaniksi Hong Kongin, koska sekin tullaan mainitsemaan. Joten kaikki kolme pilvenpiirtäjäkaupunkia ovat siis mukana.
Ensimmäinen ero New Yorkin ja Chicagon välillä on se, että toisen maanalaisessa eli metrossa tuntuu olevan valot päällä, myös tunneleissa. Lisäksi Chicagon metron vaunut ovat selvästi siistimmät kuin New Yorkissa mutta toisaalta väritykseltään ja olemukseltaan retrofuturistiselta 70-luvulta.
Seuraavan eron jokainen voi tarkistaa katsomalla kaupunkien silhuetteja. New Yorkin silhuetti on sahalaitainen johtuen vuoden 1916 kaavoituslaista, jolla yritettiin turvata auringonvalon pääsy kaduille estämällä liian korkeiden yhtenäisten seinäpintojen rakentaminen. Siksi esimerkiksi Empire State Buildingin seinissä on rakennukselle tunnistettavan hahmon antavat urat. Myöhemmin onneksi laki korvattiin ilmatilan kauppaamiseen pohjautuvalla säännöstöllä. Chicagossa tällaista yhtenäisiä seinäpintoja koskevaa sääntöä ei tietääkseni koskaan ollutkaan, joten kaupunkiin on jo alusta asti syntynyt rakennusten muodostamia kanjoneita, joissa autot (ja ihmiset) liikkuvat. Itse pidän enemmän tällaisista kanjoneista, joissa kulkiessa näkee katuja reunustavien talojen räystäille asti. New Yorkissa vanhempien talojen huiput ovat piilossa, eikä niitä näe kuin kauempaa. Hong Kongin pilvenpiirtäjät ja korkeammat rakennukset, vaikkeivät mitenkään säänneltyjä olekaan, eivät jotenkin vain muodosta samanlailla minua kiinnostavaa kaupunkia kuin Chicagossa. Mielenkiintoista on myös se, kuinka Chicagon silhuetti on suurin piirtein tasainen muutamia piikkejä lukuunottamatta. Siinä mielessä Chicago muistuttaakin hiukan Tamperetta, kuitenkin sillä erotuksella, että Tampereella tasainen linja kulkee 6 – 8 -kerroksen kohdalla, Chicagossa 20 – 30 -kerroksen kohdalla.
Muuten kaupunkina Chicago on luultavimmin kellosta riippuvainen – en tiedä varmaksi, koska tämä on vasta ensimmäinen ilta täällä – kaupunki elää niin sanotusti normaalia päivärytmiä. Normaalina päivärytminä voidaan pitää heräämistä aamulla, työskentelyä ja leikkiä päivällä, nukkumaanmenoa illalla ja nukkumista yöllä. Hotellin ikkunat ovat kaupungin vilkkaimmalle ostos- ja turistikadulle päin mutta näin yhdeltätoista illalla kadulla liikkuu vain satunnaisia turisteja. New Yorkissa Times Squarella oli näihin aikoihin vielä tuhansia ihmisiä. Hong Kongissa oli myös ihmisiä liikkeellä iltaisin muttei enää niin paljoa öiseen aikaan kuin New Yorkissa. Ei New Yorkia suotta kutsuta kaupungiksi joka ei nuku koskaan.
Vaikka ulkona onkin hiljaista, ei siellä ollut mitenkään vaarallisen oloista. New Yorkissa näin hiljaista tosin oli vain hotellini lähellä mutta siellä piti hiukan miettiä mihin on menossa ja miten sinne aikoo mennä. Ennen matkaa minua varoiteltiin Loopin alueesta, joka öisin hiljenee liike-elämän lähtiessä nukkumaan. Mutta jos sielläkin on yhtä hiljaista kuin täällä, niin miksi siellä olisi kuitenkaan vaarallisempaa? Jotenkin Chicago tuntuu pikkukaupungilta, isolta sellaiselta. Kaupungissa pitäisi olla myös ihmisiä, jotka asuisivat ja eläisivät myös keskustassa.
Missä sitten kohtasin alkuperäisen otsikon mukaisesti lisää itsepalvelua? Lentokentällä tietenkin. Helsinki-Vantaalla on ainakin käytössä itsepalvelupisteitä check-inin tekemiseksi mutta tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, myös asiointi oikean ihmisen kanssa. Täällä se ei enää ollutkaan mahdollista. Tsekkaat itsesi lennolle koska kukaan muu ei sinua sinne tsekkaa. Otamme ainoastaan matkatavarasi vastaan. Julmaa mutta niin tehokasta. Itse tulen jatkossa asioimaan ko. automaatin kanssa, ellen sitten tee check-iniä internetissä.Jonkinmoista edelläkävijyyttä tämä maa osoittaa lentoyhtiöiden valinnoissa lennolla esitettäväksi musiikiksi. ”Party at 30.000ft” -soittolistalta kun löytyivät Rihannan, OMG:n ja muiden r’n’b-renkutuksien lisäksi sellaiset listahitit kuin Dennis Ferrerin Hey Hey ja Deadmau5in Ghost’n’Stuff, joku Kaskadekin siellä taisi olla. Lisäksi chill out -puolelta löytyi muun muassa Bent, Thievery Corporation ja Delerium.
Lentoyhtiön (Delta) valintojen edelläkävijyydeltä vie kuitenkin terää eilisen tivolivierailun aikana kuullut musiikkivalinnat. Selvästikin paikallisten mielestä tunnelmaa nostattavaa musiikkia on Cotton Eye Joe tai euroversiot vanhoista hiteistä kuten Bryan Adamsin Heavenista. Mikäli tarvitaan hiukan itämaista vaikutetta tunnelman nostamiseksi, soitetaan Samb-a-dagiota jatkuvalla luupilla.