You never look doorknob the same.
Syytän Don Normania ja hänen kirjaansa Design of Everyday Things siitä, etten voi enää käyttää tavallisiakaan laitteita ajattelematta niiden aiheuttamaa käyttäjäkokemusta, mikä siihen vaikuttaa ja UX-suunnittelijaa laitteen kehitystiimissä.
Tiedän etten ole aina hän, joka takertuu pienimpiin yksityiskohtiin mutta epäjohdonmukaisuus samankaltaisten laitteiden, tässä tapauksessa hedelmävaakojen, välillä voi ärsyttää minua suunnattomasti. Varsinkin jos laitteita käyttää lähes päivittäin.
Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kun arastelen käyttää laitetta, jota en tunne; jota en ole käyttänyt aiemmin, jolloin käyttö vaikeutuu tai estyy kokonaan. Hyvänä esimerkkinä älypuhelin, jollaista en (vielä) omista ja jos lainaan jonkun muun puhelinta hetkeksi, pelkään rikkovani sen.
HeVi-osasto(i)lla
Seuraavassa esittelen neljä vaakaa, joissa kaikissa on erilainen käyttöliittymä. Näppäinten asettelun lisäksi vaa’oissa on eroja siinä mistä tuotteeseen liimattava tarra tulostuu. Tee testi samalla kun luet vaakaesittelyä: yritä löytää näppäimistöä esittävästä kuvasta näppäin jossa on numero 41. Millä vaa’alla se onnistui helpoiten? Entä vaikeammin? Miksi näin on?
Sokos-Herkku Tampere
Tampereen Sokos-Herkun vaaka on vastine on Spinal Tap -elokuvassa esiintyvälle vahvistimelle: miksi lopettaa kymppiin kun yksitoista on yhtä parempi. Ihmiskunta ei vain ole hyvä laskemaan ja arvioimaan muita kuin kymmenen luvun osiin jaettuja lukusarjoja. Tämä johtunee luultavasti siitä, että meillä on kymmenen sormea.
S-Market Hervanta
Ketju on sama, vaaka on eri. Luulisi että vaakojen hankinnan voisi kilpailuttaa ja keskittää siten, että edes samalla ketjulla olisi samanlaiset vaa’at.
K-Supermarket Kuninkaankulma
Kuninkaankulman HeVi-osastolta löytyvä vaaka vie käyttöliittymän näppäinasettelun uudelle tasolle jakamalla näppäimistön osiin, jotka eivät ole edes keskenään samanlaisia. Myös tässä vaa’assa näppäimet on rivitetty muuten kuin kymmenellä jaollisesti, jopa kahdella eri tavalla: kahdeksan tai kuusi näppäintä per rivi. Lisäksi kuuden näppäimen rivistöt eivät ala niin sanotusti alusta (rivi alkaa alusta, kun rivin ensimmäinen luku päättyy numeroon yksi).
Kuninkaankulman vaaka on myös näistä vaa’oista ainoa, jossa tarra tulostuu näppäimistön yhteydestä eikä punnitustason alta.
Prisma Koivistonkylä
Löysitkö näppäimen 41 nopeammin tästä näppäimistöstä kuin aikaisemmista, vai tuntuiko sen löytyminen kestävän yhtä kauan? Jos näppäimen löytyminen tuntui vievän yhtä kauan kuin muissakin voi syynä olla suuren tietomäärän silmäilemisen vaikeus tai sitten muiden esitettyjen näppäinasetteluista johtuvat odotukset huonosta käyttäjäkokemuksesta.
Miksi?
Miksi hedelmävaakojen käyttöliittymät eroavat näinkin paljon toisistaan? Eihän käyttöliittymä varsinaisesti ole hirveän monimutkainen: aseta punnittava tuote vaa’alle, valitse punnittava tuote ja ota tulostettu tarra liimattavaksi tuotteeseen.
Luultavasti kyse on vain standardoinnin puutteesta. Tai sitten kukaan ei ole oikeasti miettinyt asiaa, eikä edes ajatellut että näppäinten asettelu käyttöliittymässä voisi aiheuttaa ongelmia käyttäjälle.
Käyttöliittymässä on aina ongelma, jos se tulee näkyväksi käyttäjälle. Ei kukaan kiinnitä tietokoneen näppäimistöön mitään huomiota niin kauan kuin kaikki näppäimet toimivat ja ovat omilla paikoillaan. Käyttöliittymää voitaisiin siis ajatella jopa kehon jatkeena: ei käden toimintaankaan kiinnitä huomiota ennen kuin se murtuu.
Parempaa punnitsemista
Kuinka hedelmävaakojen ongelmat voitaisiin korjata? UX-suunnittelijana ja käyttäjänä ehdottaisin seuraavaa: parannetaan muistettavuutta ja johdonmukaisuutta sekä luodaan yhteys todellisen maailman ja vaa’an välille.
Muistan vielä ajat jolloin hedelmävaakojen näppäimissä oli punnittavan tuotteen kuva ja nimi. Jos näin olisi edelleen, ei käyttäjän tarvitsisi välttämättä muistaa punnittavan tuotteen numeroa, joka luki kyltissä tuotteen ohessa. Miksei tuotteiden kuvia sitten enää ole näppäimissä? Ehkä hevi-osastojen valikoima on jatkuvasti sellaisten muutosten kourissa, ettei näppäinkuvien päivittäminen ole taloudellisesti järkevää.
Mikäli näppäinkuvien vaihtaminen ei tule kyseeseen, eräs keino muistettavuuden parantamiseksi tuli vastaan italialaisessa marketissa. Siellä vaa’alle syötetään punnittavan tuotteen numero numeronäppäimillä. Numeron syöttämisen jälkeen vaaka näyttää numeroa vastaavan tuotteen kuvan ja nimen, jos tuote on oikea, käyttäjä vahvistaa asian ja vaaka tulostaa tarran tuotteeseen liimattavaksi. Tämä tosin lisää käyttäjän tekemän työn määrää muttei luultavasti sen enempää kuin oikean näppäimen etsiminen perusvaa’oista.
Helpoin keino kuitenkin olisi ihan maalaisjärkeilyllä standardoida vaakojen näppäinasettelu helposti opittavaksi ja muistettavaksi. On oletettevaa että ihmiset osaavat hahmottaa lukuja tietyn suuruisina kokonaisuuksina ja oletettavasti tuo kokonaisuus jaollinen kymmenellä. Huomattavasti vaikeampaa on hahmottaa lukusarjoja, jotka sisältävät vaikka seitsemän numeroa.
Myös numeroiden silmäilyä voi helpottaa. Suuren tietomäärän silmäilyssä auttaa, jos tietosisältö on muotoiltu siten, että silmäily on helppoa. Siihen on syynsä miksi tekstirivien välissä on tyhjää tilaa. Samoin vaa’an näppäinrivien väleissä voi olla tyhjää tilaa, jolloin silmän olisi helppo seurata rivejä.
Miksi edes tartuin tällaiseen pikkuseikkaan ja kirjoitin siitä näinkin pitkästi? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että maailma on juuri niin käyttäjäystävällinen kuin sen käytettävyydeltään huonoin osa. Siksi myös käytettävyyden pienet yksityiskohdat merkitsevät.