[P]reservation of architecture as a profession is based on the denial of the user.
Lainaus on alunperin Jonathan Hillin kirjasta Actions of Architecture, ja Antti Pirinen käyttää sitä kirjoituksessaan The User – a Thousand-Headed Monster? esimerkkinä käyttäjän merkityksen väheksymisestä arkkitehtuurissa. Pirisen mukaan arkkitehtuuri näkee käyttäjän, asukkaan ongelmana, peläten käyttäjän maun rajoittavan arkkitehtuurin taiteellista itsenäisyyttä.
A common answer is that architecture is always done for the user and that a good designer does not need the user to produce high quality solutions.
Myönnän että olen syyllistynyt samaan suunnitellessani käyttöliittymiä. Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa pitää tuntea käyttäjä. Kaikkia käyttäjiä ei voi koskaan tuntea mutta keräämällä tarpeeksi tietoa mahdollisista käyttäjistä, voidaan vetää johtopäätöksiä kenelle suunnitelmia tehdään.
It is useful for design professionals to recognize their own perceptions of the user.
Oletuskäyttäjäni? Näkövammainen, heikot motoriset kyvyt ja selaa nettiä kännykällä. Ei kuulosta ehkä käyttäjältä, joka olisi peruskäyttäjä kun on määritelty käyttäjäryhmät, tutkittu käyttäjädataa ja haastateltu sidosryhmiä.
Pirisen mukaan asunnon käyttäjän aikaisemmat kodit sekä tarjolla oleva asuntokanta muokkaavat käyttäjien kokemuksia ja sitä mikä heidän mielestään on mahdollista. Käyttöliittymien kohdalla pätevät osin samat asiat. Käyttöliittymissä käyttäjien kokemuksia muokkaavat heidän käyttämänsä, muiden suunnittelemat käyttöliittymät, asukkaat usein käyttävät pääasiassa omaa kotiaan suurimman osan ajastaan ja saavat käsityksen muusta asuntokannasta median välityksellä.
Kuten UX-suunnittelussa, arkkitehtuurissa käyttäjän ja lopullisen tuotteen suhteen määrittelevät kulttuuri, suunnittelun trendit, normit ja säännökset sekä olemassa oleva teknologia. Usein myös käy niin, että käyttäjä joutuu tyytymään ratkaisuun, joka ei ole ideaali. Usein kyseessä on se, ettei vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole. Sinun nyt vain on pakko asioida TE-keskuksen verkkopalvelussa, eikä sinulla ole varaa maksaa vuokraa asunnosta, joka olisi lähempänä keskustaa.
Yksittäisen käyttäjän tarpeiden huomioiminen on resurssien tuhlausta. En sano että käyttäjällä ei pitäisi olla mitään sananvaltaa lopulliseen tuotteeseen, enkä myöskään halua että lopullinen tuote on kaikille sopiva, one size fits all. Arkkitehtuurissa käyttäjä voi muokata lopullista tuotetta valitsemalla pintamateriaaleja ja huonekalut, käyttöliittymissä ei yleensä ole edes mahdollisuutta muokkaukseen.
Good housing architecture always exceeds the user’s immediate expectations.
Tämä pätee myös UX-suunnitteluun. Kun käyttäjän tarpeista täytetään ne odottamattomatkin, tulee tuotteesta mahdollisesti jopa haluttu, pelkän käytettävän sijaan.