Tämän kysymyksen esittää Rima Reda UX Magazinessa julkaistussa artikkelissaan ”Why UX Designers Need to Think like Architects”. Kysymys on erittäin hyvä, itsekin olen asiaa miettinyt useaan otteeseen. Kun lukee arkkitehtuurin teoriaa ja arkkitehtuurista yleensä, huomaa että molemmilla aloilla kyseessä on käyttäjäkokemuksen suunnittelu. Mittakaava on vain hieman eri.
The UX canvas is, of course, the web, which is theoretically limitless, and our sites and applications tend to function as independent worlds that have little or nothing to do with other sites and applications. When we begin a project, we are essentially designing a self-contained community that rarely, if ever, interacts with other sites or apps.
In this way, user experience designers function as urban planners, guiding the orderly development of a community. Our information architecture is the laying of the foundation; navigation design maps out the network of roads, leading to and connecting the various sections of our site. We know that if these elements are not sound, are not intuitive and logical, our community will be difficult and frustrating to maneuver.
Omat ajatukseni arkkitehtuurin ja UX-suunnittelun välisistä yhteyksistä ovat kuitenkin hieman erilaiset. En näe UX-suunnittelua kaupunkisuunnitteluna, vaan arkkitehtisuunnitteluna. Sivusto internetissä vastaa rakennusta kaupungissa, verkkoprotokollat liikenneinfrastruktuuria ja niin edelleen.
Yksikään rakennus ei ole kaupungissa yksinään, eikä yksikään internetsivusto ole olemassa tyhjiössä. Konteksti on aina olemassa, eikä sitä voi ohittaa.
Kontekstia voi kuitenkin lähestyä eri tavoin, niin arkkitehtuurissa kuin UX-suunnittelussa. Postmodernissa arkkitehtuurissa konteksti ja historiallisuus voivat olla suuressakin osassa, otetaan muotokieleen mallia paikan historiasta tai naapurirakennuksista. Yleensä postmodernismi kuitenkin haluaa leikitellä lainatulla muotokielellä, kuten vaikka muuttaa elementtien mittasuhteita.
Modernissa arkkitehtuurissa taas yritettiin murtautua vapaaksi kaikesta historiallisuudesta. Mutta kuten käyttöliittymissä, myös arkkitehtuurissa on olemassa elementtejä, joiden luonnetta ei voi keksiä uudestaan, ovi on aina ovi, vaikka olisikin pyöreä.
Joten vaikka sivustot eivät varsinaisesti ole vuorovaikutuksessa keskenään, käyttäjä on vuorovaikutuksessa molempien sivustojen kanssa. Samalla käyttäjä tuo aina mukanaan omat odotuksensa siitä kuinka sivuston tulisi toimia. Sama pätee rakennuksiin.