La Vraie Chair ei ole UI- tai UX-konsepti vaan ravintolakonsepti, joka tarkastelee yhtä nyky-yhteiskunnan tabuista ja ihmisten valmiutta laittaa itsensä peliin etsiessään aina vain erikoisempia kokemuksia.
Konsepti yrittää tehdä kannibalismista hyväksyttävää kiertämällä kannibalismin määritelmän kohdistamalla sen takaisin harjoittajaansa, jolloin määritelmän laajan tulkinnan mukaan kyse ei edes ole kannibalismista.
Konsepti myös kysyy mitä ihminen olisi valmis tekemään kokeakseen jotain mitä harva voi koskaan kokea. Kuka on valmis uhraamaan lopullisesti osan itsestään kokeakseen jotain, mitä länsimaisessa yhteiskunnassa yleisesti pidetään tabuna?