Facebook-hylkiö(kö)

Henri Viitanen

fb-hylkio640x300

Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa. Elisa

Tuleeko ihmisestä Facebook-hylkiö, jos hän lopettaa Facebookin käytön? Facebookin käytön lopettaminen tulee esille aika ajoin. Tällä hetkellä ajankohtaiseksi aiheen tekee ainakin Tero Karpin väitös Facebookista, Disconnect.Me. User Engagement and Facebook. Väitöskirja löytyy osoitteesta https://www.doria.fi/handle/10024/95616. En ole lukenut väitöskirjaa vielä kunnolla, joten en voi sitä juurikaan kommentoida.

Aion kuitenkin käydä läpi kokemuksiani ja ajatuksiani määrittämättömän pituisesta Facebook-tauosta, joka alkoi viime kesänä. En siis ole varsinaisesti lopettanut Facebookin käyttöä, käyttäjätili on edelleen olemassa mutta se on deaktivoitu ja pitää aktivoida jos sitä haluaa vielä käyttää. En siis olekaan päässyt täydellisesti irti Facebookin koukusta, vaan on olemassa turvaverkko, joka mahdollistaa paluun, jos joskus ratkean.

Miksi tauolle?

Tutkijalle mielenkiintoista on se, miten paljon Facebookista eroamisesta nykyään kuitenkin puhutaan ja sitä suunnitellaan, sanoo Karppi.

Miksi sitten aloin pitää taukoa? En itse asiassa ole täysin varma. Useamman kuukauden kuitenkin mietin tauon aloittamista. Pidin useampiakin muutaman päivän pituisia Facebook-lakkoja ja koitin aikatauluttaa käyttöä, niissä kuitenkaan onnistumatta.

Tauon aloittamisen jälkeen huomasin selittäväni taukoa itselleni sillä, etten keksinyt tarpeeksi sellaisia syitä, jotka olisivat puoltaneet käytön jatkamista: ei ollut toimintoja, joita en olisi voinut tehdä Facebookin ulkopuolellakin. Puhutaan näistä toiminnoista kohta hieman enemmän mutta niihin sisältyy muun muassa yhteydenpito kavereiden kanssa.

Voi myös hyvinkin olla että kaikki johtuu vain näyttämisen halusta; pystyn vastustamaan korporaation houkutuksia, en ole koukussa.

Lisäksi luulen että käytön lopettamisen taustalla oli tunne siitä, että koin Facebookin jotenkin häiritsevän normaalia elämää, tai ainakin vievän liikaa aikaa niiltä tehtäviltä, joita tietokoneella halusin hoitaa. Voin siis sanoa olleeni koukussa Facebookin käyttöön. Onneksi en kuitenkaan omistanut puhelinta, jolla Facebookin käyttö olisi mitenkään nopeaa tai helppoa.

Ongelman myöntäminen oli ensimmäinen askel kohti riippumattomuutta, toinen oli käytön lopettaminen. Tällä hetkellä olen kuitenkin kuin karkkilakossa oleva sokeriaddikti, lankeaminen on edelleen mahdollista, tilini on ainoastaan deaktivoitu ja käytön jatkaminen vain kirjautumisen sekä varmistussähköpostin takana.

Yhteydenpito

Vähenikö yhteydenpito kun lopetin Facebookin käytön? Kyllä. Toisaalta yhteydenpito ei pudonnut yhtä paljoa kuin se oli kasvanut Facebookin käytön aikana. Huomattavaa on se, että olen puhunut puhelimessa enemmän kuin Facebookkia edeltäneenä aikana, syynä siihen on lähinnä ryhmien kautta tapahtuneen yhteydenpidon jatkuminen muita keinoja käyttäen.

Miksi sitten yhteydenpito ei jäänyt Facebookin aikaiselle tasolle? Yhteydenpito Facebookin kautta oli helppoa muttei se missään mielessä ole helpompaa kuin minkään muunkaan pikaviestimen käyttäminen ja ainoastaan hieman nopeampaa kuin tekstiviestien kirjoittaminen. Facebookin etuna on kuitenkin se, että kaikki siellä käyttävät samaa pikaviestintä, jolloin yhteydenpito on helppoa – Facebookissa olevien kavereiden välillä.

Facebookin jälkeisessä ajassa on silti olemassa kaikki yhteydenpitoon tarvittavat välineet: puhelin, sähköposti jne, jotka kuitenkaan eivät ole ihan yhtä reaaliaikaisia kuin pikaviestimet. Puhelin ja sähköposti eivät kuitenkaan sovellu helposti sellaiseen yhteydenpitoon jota voidaan pitää puolijulkisena.

Puolijulkisessa yhteydenpidossa sama viesti lähtee useammalle vastaanottajalle ja siitä voidaan keskustella yhdessä. Lisäksi puolijulkisena yhteydenpitona voidaan pitää Facebookin salaisia ryhmiä, joissa keskustelu rajoittuu tietyn joukon välille.

Facebook mahdollistaa myös julkisen yhteydenpidon. Tällöin puhutaan julkisista ryhmistä ja niissä tapahtuvista keskusteluista. Julkista yhteydenpitoa on myös suoran viestin lähettäminen toisen käyttäjän seinälle, jolloin jokaisella henkilöllä, joilla on oikeus nähdä vastaanottajan seinä, on mahdollisuus osallistua yhteydenpitoon.

Kaverisuhteet

Myös tilinsä lakkauttanut palaa pian takaisin, kun kaverit unohtavat vaikkapa kutsua hänet juhliin.

Kertooko tämä sitten enemmän Facebookkiin jääneistä kavereista vai Facebookin jättäneestä henkilöstä? En ainakaan huomannut, että kaikki kaverisuhteeni olisivat katkenneet Facebookin käytön päättymisen jälkeen. Ne jotka olivat virtuaalisia ja Facebookin mukanaan tuomia katkesivat mutta jos kaverisuhteet olivat ehtineet siirtyä reaalimaailmaan, niin ne ovat edelleen olemassa ja hoidan niitä ihan samalla intensiteetillä kuin ennenkin.

Millaisia kaverisuhteita Facebook sitten luo? Osa niistä voi olla merkityksellisiä, toiset eivät niinkään. Osaa Facebookin kaverisuhteista voi verrata siihen suhteeseen, joka minulla on maailman tapahtumiin. En varsinaisesti ole kiinnostunut kaikesta mitä maailmalla tapahtuu mutta kun lukee uutisia itseä kiinnostavista tapahtumista tulee samalla ainakin vilkaistua muista tapahtumista kertovien uutisten otsikot. Uutisvirta ei siis ole mitenkään satunnaisesti valittu sana Facebookissa.

Jos ei ole muita kanavia kaverisuhteiden ylläpitoon tai jos ei ole ollutkaan kaveripiiriä ennen Facebookkia, voi Facebookin käytön lopettaminen aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, varsinkin jos kaveripiirin luonnin aloittaa sosiaalisesta mediasta.

Quitting is often considered social suicide; the one who disconnects or is disconnected becomes devoid of their social networks.

Virtuaalinen olemassaolo

Uutiset kertovat siitä, että jokin tapahtuma on käynnissä, eli on olemassa. Jossain vaiheessa tapahtuma päättyy, jolloin siitä kertovat uutiset loppuvat. Tapahtuma voi myös menettää uutisarvonsa, jolloin siitä ei enää uutisoida mutta tapahtuma on kuitenkin edelleen olemassa; muuttunut historian sivujuonteeksi, mahdollisesti saaden uutisarvonsa myöhemmin takaisin.
Harvinaisempaa on että Facebook-kaverisi lakkaa olemasta, vaikka tilapäivitykset päättyisivät. Se on kuitenkin mahdollista, niin on käynyt minullekin.

Tapahtumat itsessään eivät piittaa siitä uutisoidaanko niistä, ne ovat olemassa kaikesta huolimatta. Ihmiset tapahtumien taustalla tai joita tapahtumat koskettavat ovat enemmän kiinnostuneita siitä uutisoidaanko tapahtumia ollenkaan.

Asiaa on varmaan tutkitukin mutta luulen että eri palveluihin uutisia omasta toiminnastaan kirjoittavat ihmiset kokevat omasta mielestään olevansa enemmän olemassa kun he vertaavat itseään heihin, jotka eivät uutisoi itsestään. En muista varmaksi miten asian itse koin mutta muistelisin jossain vaiheessa alkaneeni vähentää “Kävin kävelyllä” -tyyppisiä tekemistä kuvaavia tilapäivityksiä. Niiden tilalle tulivat erilaiset linkit ja enemmän itseäni määrittävät “Sateesta huolimatta kävelin 20 kilometriä” -tilapäivitykset.

Kuinka merkityksellisenä sitten pidin itseäni, jos vain jaoin yksipuoleisesti tietoa itsestäni enkä välittänyt siitä lukeeko kukaan päivityksiäni. Paitsi että välitin, kyllä minua kiinnosti tietää lukiko kukaan tilapäivityksiäni. Määritin itseäni sen mukaan kuinka moni kuunteli minua ja reagoi siihen mitä sanon, määritän edelleen.

Facebook-hylkiö(kö)

Tunnenko sitten itseni Facebook-hylkiöksi, hylkäsivätkö kaverini minut vai hylkäsinkö minä kaverini laittaessani Facebookin tauolle? En, en, eivät. Saattaa olla että kaikki Facebook-kaverini tuskin ovat edes huomanneet etten ole enää olemassa Facebookissa. Toivon kuitenkin ettei Facebook ole perustanut minulle muistoprofiilia.

Entä palaanko enää Facebookkiin, edes poistamaan tilini lopullisesti? Tällä hetkellä se näyttää erittäin epätodennäköiseltä mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Lisää aiheesta