Tieto maailmassa (knowledge in the world) ja tieto päässä (knowledge in the head) ovat käytettävyydessä ja käyttöliittymäsuunnittelussa usein käytettyjä termejä. Termit viittaavat siihen kuinka tieto käyttöliittymän käyttötavoista ja toiminnallisuudesta saadaan: onko käyttäjällä jo olemassa mielensisäinen toimintamalli vai tarvitseeko hän vinkkejä. Yleensä käyttöliittymän pitäisi välittää nämä vinkit käyttäjälle.
Kuinka tämä kaikki sitten näkyy suunnittelussa? Otan esimerkiksi Tampereen Teknillisen Yliopiston luokkahuoneessa olevat himmentimet, joita olen joutunut käyttämään.
Tällä hetkellä himmentimet on järjestetty kuvan 1 mukaisesti pystyyn, siten että ylin himmennin himmentää taaimmaisen rivin valoja ja alin etummaisen rivin valoja.
Ongelmana tässä tilanteessa on se etteivät himmentimet vastaa mitenkään loogisesti himmentämiään valoja. Käyttäjä joutuu yleensä kokeilemaan kaikkia himmentimiä vuorotellen ja tarkkailemaan mitkä valot milloinkin himmenevät. Käyttäjä joutuu myös tallentamaan muistiinsa himmentimien ja valojen vastaavuudet. Seuraavilla käyttökerroilla käyttäjä joutuu palauttamaan vastaavuudet muististansa, mikä ei ole lisää käytettävyyttä (”Ennemmin tunnistaminen kuin muistaminen” –Nielsen).
Entä jos jokaisessa luokassa himmentimien ja valojen vastaavuudet eivät olekaan samanlaiset?
Sen lisäksi että himmentimien järjestys olisi sama kaikissa luokissa, voidaan miettiä muita keinoja himmentimien ja valojen vastaavuuksien ymmärtämisen parantamiseksi. Himmentimien asettelu on yksi keino. Jos himmentimet asetetaan riviin kuvan 2 mukaisesti, vastaisi asettelu paremmin reaalimaailmaa ja valorivien edestä-taakse -asettelua. Mutta pitäisikö takarivin himmentimen olla oikeanpuoleisin kuten kuvassa 2 esitetään?
Tällöin fyysinen vastaavuus olisi suurin: luokan takaosan puolella oleva himmennin himmentää takarivin valoja. Tämä asettelu on huomattavan paljon opittavampi kuin kuvan 1, olemassa oleva, asettelu. Samalla voidaan myös olettaa, että tunnistettavuus helpottuu, varsinkin jos kaikissa luokissa käytettäisiin samaa asettelua ja tieto vastaavuudesta löytyisi ympäröivästä maailmasta, himmentimien asettelusta, eikä sitä tarvitse hakea muistista.
On olemassa tietysti muitankin mahdollisia asetuksia, joista otan tässä esille yhden. Asettelu on muuten sama kuin kuvassa 2 mutta himmentimien järjestys on käänteinen, eli oikeanpuoleisin himmennin himmentääkin etummaisen rivin valoja (Kuva 3).
Logiikka tämän asettelun takana on seuraavanlainen: oppimisvaiheessa käyttäjä katsoo valoja samalla kun kokeilee himmentimiä ja koska valot ovat käyttäjän selän takana täytyy hänen kääntyä katsomaan mikä valaisinrivi reagoi ko. himmentimeen. Käyttäjä siis näkee valaisinrivit käänteisessä järjestyksessä.
Voi olla että tällainen WYSIWYG -asettelu auttaa oppimisessa muttei siitä ole nopeuttamaan varsinaista käyttöä. Arvailujen sijaan pitäisi eri asetteluja testata käyttäjillä.